Day 5 Riviera Italianaa pitkin La Speziaan

Löytyihän niitä biitsejä, eikä ihan mitä tahansa! On silmiinpistävää, että rannat ovat vihreiden mäntymetsien reunustamia eikä suuria hotellibunkkereita näy ainakaan suoraan rannoilla. Ne on piilotettu esteettisesti jonnekin. Rannat näyttävät siten tosi kauniille. Turistien täytyy ehkä kävellä hotelleistaan rannalle muutama sata metriä tai heitä kuljetetaan pikkubusseilla? En tiedä, kun meillä on tuo vuokra-auto käytössä.

Tämä kuva on eilisillan auringonlasku Gastiglione della Pescaian päärannalta, majakkalaiturin päästä. Löytyihän se vanha linnoitus muuten täältäkin, ja siellä olikin paljon porukkaa illan pimennyttyä. Tunnelmalliset kahvilat jyrkän kadun kupeessa, musiikki ja kynttilöiden valot... Vasta paistetut Nutella crepet iltapalaksi ja vähän vielä fiilistelyä etelän yössä❤️.

Takaisin tähän päivään .. Löysimme snorklailuun sopivan kallioisen rannan, Roccetten, ja näimme pikku parvia erivärisiä kaloja ja yhden taskuravun. Välimeren kalat eivät ole aivan niin värikkäitä kuin tropiikissa, mutta sentään värikkäämpiä kuin Suomen affenet😄 

velä hetki auringon kuumuudessa Roccetten rannalla, pieni pulahdus mereen ja sitten kohti seuraavaa kaupunkia, La Speziaa. 

Näin terhakka vastaanottovirkailija oli hotellissamme Castiglione della Pescaiassa😊

La Speziaan on parin tunnin matka moottoritietä ja matkalla on tietullikin. Hauskana yksityiskohtana Esson "lähes F1-pitstop", jossa mies tankkasi auton alta aikayksikön ja pesi tuulilasinkin. Ei tarvinnut autosta nousta. On se mukavaa, kun joku passaa😄 Moottoritiematka on aina vähän tylsä, maisemat kuitenkin ovat edelleen hienoja, mm. auringonkukkapeltoja ja taustalla siintäviä vuoria. 

La Speziassa vastassa on erittäin ystävällinen majapaikan isäntä Antonio. Hän neuvoo auliisti hyvät reitit huomiselle Cinque Terren matkalle sekä paikallisen illallisravintolan, josta saa herkullista ruokaa. Täällä on usein menu vain italiaksi, jos on menua ollenkaan. Sen verran jo on tullut italian kiei tutuksi, että erottaa lihan "terra" ja kalan "mare". Kuvassa tietenkin desert. Lehtitaikinaleivonnaista vanilijakastikkeella ja marjoilla. Mmmmmm... Italialainen ruoka on maineensa veroista! 

Illallispaikan nimi tarkoittaa muuten "ilman aikaa" ja siihen malliin paikalliset kyllä illallistaan nauttivatkin, tuntikausia. Me väsähdämme yleensä viimeistään klo 23, kun he vasta pääsevät toiseen ruokalajiin😄